moi. mua ahdistaa ilmastonmuutos, metsien hakkuut, tehotuotanto, merten happamuuden kasvaminen yms milj. muuta asiaan liittyvää haaraa, IHAN SAATANASTI. välillä tuntuu, et oon sinut tän vääjäämättömästi kurjemmaksi muuttuman maailman kanssa, ja oivallan oman elämäni rajallisuuden hienoksi. Toisinaan, niinkuin nyt, tuntuu itsekkäältä tehdä kaikkea muuta kuin pelastaa maailmaa ! (............) Tarkoitan, että esim. opiskeleminen + lukeminen + taiteet, tuntuvat turhilta ja ITSEKKÄILTÄ sen tiedon rinnalla, että mä voisin TEHÄ koko ajan jtn hyödyllistä luonnon tilaan nähnden. (vaikka oon aina aatellu, että taide + muut ihmset tekee elämästä elämisen arvoista).
Vaikutat blogisi perusteella myös näistsä asioista turhautuneelta ihmiselta, mutta samalla myös luovalta + menevältä. Miten sä oot päässy (jonkinlaiseen) tasapainoon tän jutun kanssa? Musta tuntuu, että maailma on jo siinä pisteessä, missä meidän pitäis omistaa suuri pala elämsätämme sen suojelemiseen, taikka muuten kaikki paska vaan nopeutuu ja ihmiset tulee kärsimään miljoonasti enemmän.
mul oli viimetalvena sellanen maailmavihakausi. loppujenlopuksi se oli kamalan masentavaa, ja huhujen mukaan jos on ongelmia joihin on hankala vaikuttaa, ne pitää vaan käsitella (ei suinkaan hyväksyä) ja sit siirtyy eteenpäin. ite kyllä vasta harjottelen tätä. kun on tarpeeks pitkään ahdistunut maailmasta, huomaa ettei se tuota yhtään nautintoa, just se turhautuminen siit et on hankala vaikuttaa. sen takia oon ehkä toistaseks siirtäny osan noista asioista sivuun ja tehny muita asioita. mä unelmoin siitä, että saan ainakin omalta osaltani muutettua elämäntyylini ystävällisemmäks. voisin muuttaa norsunhoitajaks johonkin. kauas. ehkä ensimmäinen askel on ymmärtää se, ettei kaikki ole niin dramaattista kuin kirjotetaan. ei todellakaan kannata uskoa blogiuutisointiin, niinku johonkin "maito on pelkkää propagandaa" settiin. mä oon koittanu pikkuhiljaa vaihtaa suhtautumistani uutisiin, ja joka kerta kysynyt itteltäni, että kenen näkökulma kerrotaan ja kenen ei. samalla huomaa miten objektiivista valtamediakin on. in the end on myös tosi hankalaa määritellä, mikä on oikein ja mikä väärin, varsinkin triviaalimmissa asioissa. kaikki ei vaan ymmärrä, miksi me ajatellaan näin. kannattaa lukea jotain sosiaalisia tieteitä, psykaa, sellasta. oppii samalla ymmärtämään enemmän, miks ihmiset on niin itsekkäitä ja erilaisia.
sanoit että ahdistaa vuodesta toiseen. jos mä olisin sä, tai ehkä jopa mä, niin hoitaisin eka opiskelut ja koittaisin tehdä sen verran rahaa että pääsen muualle. sen jälkeen tekisin sitä, mikä tuntuu hyvältä. kuulemma auttaminen tekee onnellisemmaks kuin itsekeskeinen tekeminen. luova tekeminen turhauttaa ainakin ihan saatanasti. kokoajan on niin itsekriittinen ja ei muista että kukaan ei oo valmiiksi paras.
luin eilen nukahtaakseni vadelmavenepakolaista, jossa päähenkilö kutsuu itteään kansallisuustransuksi. me ollaan kai maailmatransuja. tai kulttuuritransuja.
kirjota mulle sähköpostiin ? merikarvonen@hotmail.com
& muihin ei kannata koittaa vaikuttaa. kun heijastaa omia ajatuksiaan vaan, niin ne joskus tarttuu muihinkin tai sitten ei. teet vaan omalta kohdaltasi just ja vain sitä, mikä tuntuu oikeelta.
Joo, oon kanssa sil kannal, et kyl ihmiset herää tälle jutulle jos on herääkseen, ei jaksa koittaa vaikuttaa. Siinä oon turhautunut ihan hitosti aiemmin.. Toisaaltam oisin voinut vaikuttaa enemmänkin ja viisaammalla tavalla, en tiiä. Ennemminkin pitää vaikuttaa suurempiin kihoihin, jos sekään nyt on mahdollista. Ja sehän selviää vaan kokeilemalla (ajatuksen tasolla kaikki on mahdotonta).
Mä kirjotan sulle pari päivän sisällä sähkäriin!
Pari juttua viel ennen sitä: "in the end on myös tosi hankalaa määritellä, mikä on oikein ja mikä väärin, varsinkin triviaalimmissa asioissa." Tässä on mun suurin kulmakivi, miten mä löydän sen viisaimman vastauksen, mitan, käyttöohjeen (tyytyväiseen elämään).. Pitäis vaan kuunnella omaa ääntään, mutta ainakin mulla se on aika ajoin (maailmanahistuksen ollessa suurimmillaan) vain pientä piipitystä. Mistä MÄ juuri tietäisin mikä on oikein. Ja tätä voi taas avata miljoonaan kerrokseen "no ehkä maailmassa ei ole niitä absoluuttisia totuuksia, sun pitää muodostaa omat,se on sun tehtävä" ymsyms....
"luova tekeminen turhauttaa ainakin ihan saatanasti. kokoajan on niin itsekriittinen ja ei muista että kukaan ei oo valmiiksi paras." Niin, tai ehkä sun kunnianhimosta (mikä voi myös olla heikkoa itsetuntoa, semmoista, että sun luova näyttö määrittelee susta sut) on tullut sun taakka, näkymätön PIRU joka myrkyttää sen, mistä saisit niin paljon lohtua, energiaa, keveyttä ja viisautta. Noin positiivisena mä tällä hetkellä ainakin luovuuden näen, vaikka mä oon ihan paskana ite sen kanssa.Heh.
On se elämä niin helvetin ristiriitainen mysteeri!
moi. mua ahdistaa ilmastonmuutos, metsien hakkuut, tehotuotanto, merten happamuuden kasvaminen yms milj. muuta asiaan liittyvää haaraa, IHAN SAATANASTI. välillä tuntuu, et oon sinut tän vääjäämättömästi kurjemmaksi muuttuman maailman kanssa, ja oivallan oman elämäni rajallisuuden hienoksi.
VastaaPoistaToisinaan, niinkuin nyt, tuntuu itsekkäältä tehdä kaikkea muuta kuin pelastaa maailmaa ! (............) Tarkoitan, että esim. opiskeleminen + lukeminen + taiteet, tuntuvat turhilta ja ITSEKKÄILTÄ sen tiedon rinnalla, että mä voisin TEHÄ koko ajan jtn hyödyllistä luonnon tilaan nähnden. (vaikka oon aina aatellu, että taide + muut ihmset tekee elämästä elämisen arvoista).
Vaikutat blogisi perusteella myös näistsä asioista turhautuneelta ihmiselta, mutta samalla myös luovalta + menevältä. Miten sä oot päässy (jonkinlaiseen) tasapainoon tän jutun kanssa?
Musta tuntuu, että maailma on jo siinä pisteessä, missä meidän pitäis omistaa suuri pala elämsätämme sen suojelemiseen, taikka muuten kaikki paska vaan nopeutuu ja ihmiset tulee kärsimään miljoonasti enemmän.
Vituttaa tämmöinen ahdistus, vuodesta toiseen!
mul oli viimetalvena sellanen maailmavihakausi. loppujenlopuksi se oli kamalan masentavaa, ja huhujen mukaan jos on ongelmia joihin on hankala vaikuttaa, ne pitää vaan käsitella (ei suinkaan hyväksyä) ja sit siirtyy eteenpäin. ite kyllä vasta harjottelen tätä.
VastaaPoistakun on tarpeeks pitkään ahdistunut maailmasta, huomaa ettei se tuota yhtään nautintoa, just se turhautuminen siit et on hankala vaikuttaa. sen takia oon ehkä toistaseks siirtäny osan noista asioista sivuun ja tehny muita asioita. mä unelmoin siitä, että saan ainakin omalta osaltani muutettua elämäntyylini ystävällisemmäks. voisin muuttaa norsunhoitajaks johonkin. kauas.
ehkä ensimmäinen askel on ymmärtää se, ettei kaikki ole niin dramaattista kuin kirjotetaan. ei todellakaan kannata uskoa blogiuutisointiin, niinku johonkin "maito on pelkkää propagandaa" settiin. mä oon koittanu pikkuhiljaa vaihtaa suhtautumistani uutisiin, ja joka kerta kysynyt itteltäni, että kenen näkökulma kerrotaan ja kenen ei. samalla huomaa miten objektiivista valtamediakin on.
in the end on myös tosi hankalaa määritellä, mikä on oikein ja mikä väärin, varsinkin triviaalimmissa asioissa. kaikki ei vaan ymmärrä, miksi me ajatellaan näin. kannattaa lukea jotain sosiaalisia tieteitä, psykaa, sellasta. oppii samalla ymmärtämään enemmän, miks ihmiset on niin itsekkäitä ja erilaisia.
sanoit että ahdistaa vuodesta toiseen. jos mä olisin sä, tai ehkä jopa mä, niin hoitaisin eka opiskelut ja koittaisin tehdä sen verran rahaa että pääsen muualle. sen jälkeen tekisin sitä, mikä tuntuu hyvältä. kuulemma auttaminen tekee onnellisemmaks kuin itsekeskeinen tekeminen. luova tekeminen turhauttaa ainakin ihan saatanasti. kokoajan on niin itsekriittinen ja ei muista että kukaan ei oo valmiiksi paras.
luin eilen nukahtaakseni vadelmavenepakolaista, jossa päähenkilö kutsuu itteään kansallisuustransuksi. me ollaan kai maailmatransuja. tai kulttuuritransuja.
kirjota mulle sähköpostiin ? merikarvonen@hotmail.com
& muihin ei kannata koittaa vaikuttaa. kun heijastaa omia ajatuksiaan vaan, niin ne joskus tarttuu muihinkin tai sitten ei. teet vaan omalta kohdaltasi just ja vain sitä, mikä tuntuu oikeelta.
VastaaPoistaJoo, oon kanssa sil kannal, et kyl ihmiset herää tälle jutulle jos on herääkseen, ei jaksa koittaa vaikuttaa. Siinä oon turhautunut ihan hitosti aiemmin.. Toisaaltam oisin voinut vaikuttaa enemmänkin ja viisaammalla tavalla, en tiiä. Ennemminkin pitää vaikuttaa suurempiin kihoihin, jos sekään nyt on mahdollista. Ja sehän selviää vaan kokeilemalla (ajatuksen tasolla kaikki on mahdotonta).
VastaaPoistaMä kirjotan sulle pari päivän sisällä sähkäriin!
Pari juttua viel ennen sitä:
"in the end on myös tosi hankalaa määritellä, mikä on oikein ja mikä väärin, varsinkin triviaalimmissa asioissa." Tässä on mun suurin kulmakivi, miten mä löydän sen viisaimman vastauksen, mitan, käyttöohjeen (tyytyväiseen elämään).. Pitäis vaan kuunnella omaa ääntään, mutta ainakin mulla se on aika ajoin (maailmanahistuksen ollessa suurimmillaan) vain pientä piipitystä. Mistä MÄ juuri tietäisin mikä on oikein. Ja tätä voi taas avata miljoonaan kerrokseen "no ehkä maailmassa ei ole niitä absoluuttisia totuuksia, sun pitää muodostaa omat,se on sun tehtävä" ymsyms....
"luova tekeminen turhauttaa ainakin ihan saatanasti. kokoajan on niin itsekriittinen ja ei muista että kukaan ei oo valmiiksi paras."
Niin, tai ehkä sun kunnianhimosta (mikä voi myös olla heikkoa itsetuntoa, semmoista, että sun luova näyttö määrittelee susta sut) on tullut sun taakka, näkymätön PIRU joka myrkyttää sen, mistä saisit niin paljon lohtua, energiaa, keveyttä ja viisautta. Noin positiivisena mä tällä hetkellä ainakin luovuuden näen, vaikka mä oon ihan paskana ite sen kanssa.Heh.
On se elämä niin helvetin ristiriitainen mysteeri!
Palaillaan =)