keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Minute



Jotkut ihmiset vaan saa otteen susta heti ensitapaamisella. Voi puhua aina alusta asti kaikesta pienestä elämässä, alkueliöistä, drag queeneistä, ikean sohvan mittaamisesta, ilman että koskaan oikeesti tutustuu. Mä en edes muista kyseisen uuden kesäkaverin ikää kunnolla.

Sanalle 'onnellinen' annetaan liian vähän painoarvoa. Onnellisuus on kai maailman paras asia. Mä oon onnellinen, väsynyt, keltaisessa sadetakissa ja reidet uupuneet pyöräilystä. Mussa on kesän ensimmäiset kymmenet hyttysenpistot ja mun iholla ensimmäinen uintikerta.

Olisipa tää päiväkirja, kertoisin yhden salaisuuden. Haluaisin puhuu siitä hirveesti, mutta kun asioita sanoo ääneen, ne muuttuu hurjan konkreettisiks. Tällä hetkellä toistelen ittelleni päässäni mantraa ja teen asioista helpompia, mulla ei oo varaa eikä voimaa suoriutua nyt yhdenkään ongelman yli. Alles gute.

Mitä kuuluu? Mitä jätkät?



minä kuvasin nämä
tarviiko sitä mainita ?
hmm

5 kommenttia:

  1. toisinaan on hauskaa puhua tuntemattoman kanssa bussissa ilmastonmuutoksesta, ihmisen evoluutiosta, politiikasta ja erityisesti demokratian epäkohdista, arkkitehtuurista ja kirjastojen lakkauttamisesta. tulee niin älykäs ja sivistynyt olo! näin kävi viimeks kun rautatien päälle oli kaatunu puu ja jouduin jatkamaan matkaa bussilla karjaalta helsinkiin, päädyin istumaan jonkun about 60 v. kirjastotädin viereen ja juttelemaan sen kanssa kaikesta edellä mainitusta ja hieman muustakin. hassu kohtaaminen!

    ja tää oli omituinen yöllinen avautuminen, ääk.

    VastaaPoista
  2. Ihan superupeita kuvia, kuten nuo edellisetkin. Kantsii mainita, muuten ei kaikki aina tajua kun blogit on puollollaan kivoja kuvia we heart it:stä ;- )

    VastaaPoista
  3. uusiin tyyppeihin tutustuminen on kivaa, mutta toisinaan en halua kunnolla tutustua niihin vaan tavallaan säilyttää sen ensivaikutelman niistä ja puhua jotain muuta ku hirveän henkeviä :-)

    sun kuvat on niin kauniita!

    VastaaPoista
  4. Isa: aa toi on just the thing. tapasin viime viikolla lounaalla jonkun tuntemattoman taas, vielä enemmän sattumalta kuin tän tuntemattoman. me puhuttiin tosi paljon elämän totuuksista, hyvästä, pahasta, pyhästä. ihan kaikesta. tosi vaikuttava tatuoitu pappa. tuli tosiaan älykäs olo.
    eiks avautuminen oo enemmänkin henkilökohtasuuksista pursuamista, mä tykkään tykkään tykkään siitä että joku kertoo tarinan.

    ida: oui! onhan munkin. mietin vaan että erottaahan ne toisistaan..

    aleksi: oot hönö hassu tanssiva tyyppi

    maria: tulee vaa mieleen nii monta hyvänpäiväntuttuu, kehen ei olis oikeesti tarvinnu tutustua. & kiitos!

    VastaaPoista

if you like me;